Usein kuulee väitettävän, että piirtäminen on asia johon tarvitsee jotain luontaista taitoa, kykyä tai muuta. Näinhän ei ole vaan kyse on pitkälti harjoittelusta. Tästä esimerkkinä kasiluokan kuvistunnilla tekemäni piirros. Ohjeistus oli muistaakseni että pitää piirtää jokin tunnetila.
Kuten näette, leikkikoulun sormiväri-ilmaisusta ei ole päästy kovinkaan pitkälle.
Piirtämisen opetteleminen on hyvin samanlaista kuin polkupyöräileminen: kun riittävän monta kertaa käy turvallaan ojanpohjalla ja katkoo hampaita, niin lopulta ehkä oppii jotain.
Piirsin tämän täysin konstruktivistisesti, eli käyttämättä mitään malleja, referenssikuvia tai vastaavia. Vaikka tässä on vielä pielessä moni asia (joita arvelisin tämänkin postauksen kommentteihin listattavan) niin olen siihin silti varsin tyytyväinen. Mitään tämän tämän tasolle yltävää en olisi saanut aikaan vielä aika vähän aikaa sitten, riippumatta siitä kuinka paljon aikaa ja energiaa olisin käyttänyt piirrostyöhän.
