Hevosrollaattori

Kun sä lähdet piirtämään sun kuvaa niin joskus sä löydät itsesi ihan eri paikasta kun mihin sun oli tarkoitus päästä. Sitten sä voit laittaa sen jutun sun blogiin ja sä voit esittää sun lukijoille sun kysymyksen.

Kun pitäisi saada blogia päivitettyä, kynästä tuntuu tulevan ulos vaan sellaista sotkua, jota ei kehtaa näyttää kenellekään. Itsensä tekemään pakottamisen seuran nimissä esitän siis seuraavan työn.

Sävytysharjoitus jonglöörauspallolla. Paperioriginaali näyttää selkeästi paremmalta kuin tämä, joten skanneri-fu:ni on ilmeisesti ruosteessa.

Haastan lukijat piirtämään ja kertomaan lempipiirrosvälineestään. Mikä se on? Miksi pidät siitä? Liittyykö siihen hauskoja anekdootteja?

Aloitan rikkomalla sääntöjä härskisti, jotta tekin voitte tehdä niin.

Tämän lyijytäytekynän erikoisuus on se, että lyijyn syöttö toimii ravistamalla. Käytin näitä puhki varmaan jotain 4 kappaletta peruskouluaikana. Japanin suunnittelijat eivät olleet tajunneet käyttää sellaista muovia, joka kestäisi Suomen talven ja pitkän koulumatkan yhdistelmää.

Yleisön pyynnöstä: blogin nimen tarkoitus paljastetaan.

Joitakin asioita jätetään kuitenkin hämärän peittoon, esimerkiksi:

• Mikä on yleisin syy hevosen jalan katkeamiseen?
• Miksi keksimme tämän laitteen nimenomaan irlantilaisessa hevossiittolassa?

Tekstiä on sensuroitu syyllis(t)en suojelemiseksi.

Otsikkoteksti on tehty sivellinkynällä, jota en vielä oikein hallitse. Siksi se värisee.

Haluan piirtää enemmän, mutta itsensä motivoiminen on tunnetusti vaikeaa. Pitää siis käynnistää blogi ja luottaa siihen, että kaverit kettuilevat riittävästi jos päivityksiä ei kuulu.

Tämän kunniaksi alla on yksi niistä harvoista luonnoskirjasta löytyneistä kuvista, joka on riittävän hyvin piirretty, että sen kehtaa julkaista. Alunperin se oli ilmeharjoitus.