Hevosrollaattori

Finncon/Animeconissa tuli käytyä ja hauskaa oli. Kiitokset kaikille syyllisille. Cosplay-jengiä oli paljon liikkeellä, mutta kaikkein paras puku oli tämä. Tai piirretyssä muodossa siis:

Metatasoja pitäisi olla riittävästi, sillä tämä on piirros valokuvasta, joka on otettu henkilöstä, joka on pukeutunut animesarjan hahmoksi. Jos joku lukijoista jatkaa ketjua esim rapsuttamalla tästä sgraffiton, niin ei kun linkkiä kommentteihin.

Yritin myös taidehifistellä valon suuntaa reunaviivan paksuudella, mutta se ei juurikaan näy tässä nettiversiossa.

Sarjakuvallisen sisällön tuottamisen sijaan olen viime aikoina harjoitellut tekniikkaa. Esimerkiksi (alumiinisen G-)terän käyttöä.

Olen myös oppinut, mikä on maailman vaikein esine piirtää: PS2:n ohjauspadi. Se on joka suuntaan epäsymmetrinen ja muutenkin raivostuttavan järjenvastainen. Aika monen yrityksen jälkeen sain aikaan tällaista.

Tämä on jo jotenkin tunnistettavissa ohjaimeksi eikä esimerkiksi meduusaksi tai trilobiitiksi. Tarkkasilmäisimmät saattanevat havaita kuvassa lieviä perspektiivi-, mittasuhde- tai tussausvirheitä.

Jos joku muotitalon edustaja haluaa neuvotella tämän designin liittämisestä vaatemallistoonsa niin mailiosoite on tuossa vasemmalla.

Kysymys: mitä tulee piirtää silloin kun tuntuu ettei saa aikaiseksi mitään.

Vastaus:Ihan mitä vaan.

Vain saamattomuus voittaa itsehäpeän.

Hölmöjen ideoiden seura ylpeänä esittää: typeriä kauhupahiksia.

Puukottava silmälonkerohirviö.

Jättiläiskokoinen skorpioni, joka on aseistettu golfmailalla.

Kuten sinä, arvoisa lukijani, olet varmaan jo havainnutkin, en osaa oikein piirtää ihmisiä. Päätin vaihteeksi tuottaa sisältöä, joka ei olisi aivan yhtä “perseestä”, kuten kansamme edustajilla on tapana sanoa.

Tämän kuvan tekemiseen ei ole käytetty yhtäkään polygonia tahi esimerkkikuvaa, vaan ainoastaan kynää, paperia ja viivoitinta. Seurauksena on puolessa välissä piirtämistä tapahtuva valaistuminen siitä, että eihän oikeat rekat näytä yhtään tältä ja miten hitossa piilotan tämän kämmin mahdollisimman pienellä työllä.

Ahhh, luominen.

En törmännyt rinteessä lukijoihin, mutta sen sijaan törmäsin maan pintaan. Tuloksena kolme murtunutta selkänikamaa ja pari kuukautta tällaisen metallisen eksoskeletonin päällä pitämistä.

Päätin löytää asiaintilasta jotain positiivista, ja keksin että nykykunnossani olen täydellinen nettitreffikumppani. Miksikö? Koska:

• en voi juosta, joten karkuun pääseminen sujuu helposti
• hätätilanteen sattuessa jo kevt napautus yläselkään inkapasitoi täydellisesti

Että ei kun rohkeasti ottamaan yhteyttä arvon neidot, turvallisuutenne on taattu. Bada bing, bada bung.