Susikoira Roi kohtaa Iron Maidenin
Tämän päivityksen teksti ei ole omaa tuotantoani. Koska sitä ei löytynyt vielä netistä, päätin tehdä koko maailmalle kulttuuriantropologisen karhunpalveluksen ja julkaista sen. Olkaa hyvät ja hauskaa vappua.
Susikoira Roin nuoruusvuodet 80-luvun Suomessa(pitkä oppimäärä)
Meidän kaikkien tuntema ja rakastama Susikoira Roikin on ollut joskus nuori. Nuoruudessaan Susikoira roi oli vasta pienissä piireissä mukana mutta hänestä huomasi selvästi että jotain elämää suurempaa oli hänestä kasvamassa. Susikoira Roi vietti lapsuuttaan Kajaanissa rauhallisen perhe-elämän parissa, mutta täysi-ikäiseksi tultuaan hän päätti aloittaa toiminnan josta hän myöhemmin tulisi tunnetuksi. Jokaisen on aloitettava jostain, niin myös Susikoira Roin. Roi muutti Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin ja päätti että hän tahtoo mukaan musiikkibisnekseen tavalla tai toisella. Roi oli nimittäin huomannut että musiikkibisneksessä pääsi julkisuuteen, teki mitä teki. Esiintyjäksi hän ei kuitenkaan ollut sopiva johtuen fyysisistä mitoistaan, taipumuksestaan lähinnä haukkua ja itselmöidä jopa suurten ihmismassojen läsnäollessa.
Heavy-musiikki oli juuri rantautunut suomeen ja kaupungilla kiersi huhu että kyseisen musiikkityylin suurimpia nimiä, nimittäin Iron Maiden olisi tekemässä Euroopankiertuetta joka myös Suomessa kävisi. Nämä huhut olivat täysin totta ja liput tapahtumaan myytiin ennätysajassa loppuun. Pinnan alla kuohui. Iron Maiden ja heitä lämmittelevä yhtye nimeltään Helloween olivat kiusallaan tehneet juuri Suomen keikkamyyjille pienen käytännön pilan, kun pieni tuntematon maa, jota oli kiva kiusata Suomi heille oli. He vaativat teknisessä raiderissaan niin sanotusti mahdottomia. He eivät nousisi lavalle jollei backstagella olisi koripallojengiä väliaikatanssijoineen, haikalasta tehtyä päivällistä ja kulhollista M&M-karamelleja joista olisi kaikki muut paitsi vihreät yksilöt poimittu pois. Sankarimme Susikoira Roi näki tässä tilaisuuden päästä musiikkimaailman kärkeen: Hän hankkisi kaiken tuon bändin takahuoneeseen ja saisi sillä nimeä myös kansainvälisten artistien joukossa.
Roi otti nopeasti yhteyttä vanhoihin ystäviinsä kajaaniin ja pyysi paikallista palloseuraa saapumaan helsinkiin vain muutaman päivän varoitusajalla. Roi lähetti parhaat miehensä hakemaan hänelle kymmenen kiloa M&M-karamelleja ja haikalaa, josta tehtäisiin päivällistä.
Tuli keikka-ilta. Takahuoneessa oli kaikki niinkuin piti ja yleisöä oli jäähallin täydeltä. Sankarimme seisoi ylpeänä takahuoneen ovella ja kuunteli Helloweenin soitantoa ja mm Iron Maidenin keulahahmon Bruce Dickinsonin ja basisti Steve Harrisin välistä sanailua siitä miten “ne hullut suomalaiset oikeesti löysivät kaiken sen mitä me kännispäissämme siihen listalle laitettiin.” Helloweenin keikan jälkeen kitaristi/laulaja Kai Hansen totesi Bruce Dickinsonille että “Yleisö on tuolla aivan mahtavaa! Minä tahdon stage daivata teidän keikan aikana!” Bruce Dickinson totesi tähän että “me soitetaan ekana Aces High, daivaa sen aikana!”
Iron Maiden nousi lavalle ja yleisö mylvi kuin ladollinen lehmiä ukkosella. Aces High -kappale alkoi ja Kai Hansen epäröi lavan sivustalla että pitäisiköhän sittenkään daivata. Susikoira Roi huomasi tilanteen ja haukkui kovaäänisesti siten että Hansen pelästyessään juoksi vahingossa lavalle eikä sieltä Heavy-uskottavuuden nimissä voinut juurikaan muualle juosta kuin suoraan yleisön syleilyyn. Keikka meni kaikin puolin loistavasti ja Iron Maiden tykästyi suomalaisiin niin paljon että käyvät täällä säännöllisesti vielä tänäkin päivänä ja pitävät Suomea yhtenä parhaina keikkapaikkoina maailmassa. Keikan jälkeen Bruce Dickinson totesi jotain legendaarista joka kiertää yhä edelleen suomen sähköpostilistoja ja keskustelufoorumeita eri muodoissaan ja tarinoissaan mutta alkuperäinen totemus oli seuraava:
“Eräs Kai haparoi, vaan ei siis hai-KaPa-Roi.”
